Home

Viikkoja 22 ja olen jo kookas. Mitenkähän suureksi sitä ehtii kasvaa ennen lokakuun loppua?! Neiti 11-vee ehdotti jo, että syksyllä miehen pitää työntää minua kottikärryissä, kun ei jaksa kantaa minua ja tulokasta yhtä aikaa…

Meille on tulossa pieni käärö vähän ennen isänpäivää. Vauvan isukin kanssa on mietitty jo käytännön järjestelyjä tulokkaalle; yhdistelmävaunuja ja pinnasänkyä. Miehen vanhempien kotoa löytynyt Muuramen hoitopöytä laatikostoineen on vissiin myös tulossa meille. Siinä on hoidettu puolisoni ja hänen kaksi sisarustaan ja pöytä on ollut hyvässä tallessa yli 20 vuotta odottamassa seuraavaa sukupolvea. 🙂

EmmaljungaSuperNitro

Yhdistelmävaunuja olemme jo miettineet. Ehkä nämä sopisivat sekä urbaaniin autoiluun että esikaupunkialueella kuljeskeluun Pohjolan ilmastossa.

Rakenneultra jännitti, sillä pelkäsin tulokkaan saavan samoja ominaisuuksia kuin 9-vuotiaalla pojallani on. Kohta kolmasluokkalainen on menossa syksyllä aivojen plexus-kystan kasvun vuoksi operaatioon. Onneksi pienimmällä ei löytynyt mitään vastaavia rakennepoikkeamia, joita isoveljellä on. Ultran tehnyt lääkäri kertoi koko 40 minuutin toimenpiteen ajan nuoremmalle kollegalleen (tai opiskelijalle) mitä oli tekemässä ja etsimässä. Se oli itse asiassa aika mielenkiintoista seurata, sillä sain itse paljon lisätietoa.

kelluja1

Pieni kelluja on kuvassa 12 viikkoa. Nyt 10 viikkoa myöhemmin hän potkii jo tuntuvasti!

Olemme keskustelleet nimestä vasta vähän. Nimiäisiä pidetään vasta joskus marras-joulukuussa, joten kiirettä sinänsä ei ole. Mutta… Mies ei vielä päättänyt haluaako, että vauvalle tulee hänen sukunimensä ja on ehdottanut, että minun harvinaisempi nimeni tulisi sukunimeksi. Isä ehdotti  hänen äidinpuoleisen suvun vanhaa sukunimeä von-etuliitteineen pienokaiselle! Ehkä harkitsemme asiaa vielä… Aikoinaan vauvan nimeä ei kerrottu ennen ristiäisiä muille, sillä pelättiin pahojen henkien kuulevan sen ja käyttävän nimeä lasta vastaan. Muitakin syitä on ilmeisesti ollut. Meillä on hiukan arkisempi syy siihen, että vauvan nimi tulee todennäköisesti julki vasta juhlassa – nimikeskustelu voi venyä viime hetkiin! Sanottakoon nyt näin, että kantaa ottavat myös sisarukset; 9-vuotias poika ehdotti nimeksi Lumi Auraa (kuten elokuvassa Napapiirin sankarit 2, josta olemme hänelle kertoneet).

Miten erityisherkän äidin raskaus sitten poikkeaa ”tavallisesta”? Nyt täytyy todeta, että en tiedä. Itse tunsin vauvan potkut jo todella aikaisin, mutta tämä on neljäs lapsi, joten eiköhän aika moni muukin neljättä odottava äiti tunnista muut mahan murinat lapsen liikkeistä. En ole ollut tavallista itkuherkempi. Ja väitän, että moni muukin vanhempi stressaantuisi tilanteessa, jossa yksi lapsista joutuu aivoleikkaukseen. Verenpaineeni on matala (yläpaine 103 neuvolassa mitattuna), mikä käsittääkseni johtuu perintötekijöistä eikä herkkyydestä. Pohdin toki etukäteen asioita – kuten aina – mutta en koe, että suurta eroa on valtaväestöön. Tiedän miten haluan synnyttää; nimittäin sairaalassa, kokeneiden asiantuntijoiden avulla, mutta en suinkaan kaasuhöyryissä.

tossut

Kirpparilöytö.

 

Sukupuoli on aiheuttanut jo mielenkiintoisia käänteitä. Annoin lääkärin selvittää sen rakenneultrassa. Mies ei päässyt keskellä päivää mukaan ultraan, joten hän ei tiedä onko saamassa tytön vai pojan. Itselleni asia on sinänsä ihan se ja sama, mutta arvelen tiedosta olevan hyötyä isompien sisarusten valmistautuessa pikkuisen tuloon osaksi perhettä. Oman käsitykseni mukaan vaatteiden väreillä ei voi vaikuttaa lapsen seksuaaliseen suuntautumiseen! Siitä huolimatta äitini oli nähnyt kuvan tossut sinisinä ja päätti, että vauva on selvästi poika. Puuh! Tossut on harmaat, mutta kännykkä ei kuvannut sävyä aivan selvästi. Äitiyspakkauksen vaatteet sopivat minusta niin tytölle kuin pojallekin; niin väriltään kuin tyyliltään. Ymmärrän toki, että monet ajattelevat korostavansa sukupuolta vaatteilla – eihän pienen palleron naamasta välttämättä näe sukupuolta. Silti olen sitä mieltä, että vaatteiden ulkonäkö ovat enemmän muita kuin vauvaa itseään varten. Minä en pidä pinkistä tai pääkalloista, joten en aio suosia niitä lapseni vaatteissa kunnes hän itse ehkä pyytää niitä. Lapsillani on ollut erilaisia vaatekausia, enkä ole heiltä kieltänyt rimpsuja, hörhelöitä tai pääkalloja – ja kaikkea on nähty. Vauvana muut päättävät käyttääkö napero yllättäviä EMP:n asuja vai P.O.P.:n kestäviä vaatteita.

Mainokset